Artikkelit

"Mentorin merkintöjä 11" - Onko viestisi upseerinarvoinen?

Kurvinen Pekka  

 

KTT, majuri evp Pekka Kurvinen "vuodattaa huoltaan" tällä kerralla artikkelisarjassaan "Mentorin merkintöjä" ammattikuntamme putkinäköisyydestä sekä tilanteenmukaisen vuorovaikutuskyvyn heikkenemisestä.

Sotatieteiden kandidaattiopiskelijat osoittivat kirjallista esityskykyään laatimalla jokaisen johtamisen perusopintojen ryhmätapaamisesta muistion tai pöytäkirjan. Teemapäivän arviointitilaisuudessa oppijat esittelivät kokemuksiaan PowerPoint-kuvien avulla. Lisäksi kadettien kirjalliset taidot ilmenivät "Minä johtajana" -esseestä sekä oppimistehtävistä.

Oppijoiden tuotoksissa näytti vahvistuvan väite siitä, että nykynuorten äidinkielen oikeakielisyyden taito on romahtanut. Aiemmin pyhät välimerkkien kirjoittaminen, lauseenvastikkeet, verbi- ja sijamuodot sekä ennen kaikkea yhdyssanojen kirjoittaminen ja yleinen tyylitaju tuntuivat kadonneen tipotiehensä. Ryhmätapaamisten kielenkäyttöön olivat pesiytyneet alatyyliset ilmaukset. Kannattaako kehityksestä olla huolissaan, onko kielenkäytöllä saati oikeakielisyydellä johtamistoiminnan itseisarvoa? Onko kielen ja yleisten käytöstapojen muuttuminen hyväksyttävä, kansainvälisten sekä ennen kaikkea sosiaalisen median muassaan tuomat vaikutteet nieltävä?

Vapaussodan 1918 muistoa taltioimassa

Ville Veikko Kirvesmies

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolme ja puoli kuukautta kestäneen Suomen vapaussodan traagisia tapahtumia tutkitaan edelleen. Sodan muistoihin ja tulkintoihin ovat voimakkaasti vaikuttaneet eri vuosikymmeninä vallinneet poliittiset ilmapiirit. Vapaussodan muistoja pitäisi kuitenkin voida taltioida ja vaalia ilman kiihkoa tai poliittista painolastia, totuudenmukaisesti. 

”Pieni nelivuotias tyttö ei ymmärrä, miksi isä on mennyt vintille piiloon ja miksi äiti kielsi kertomasta sitä vieraille pyssymiehille, jotka olivat tulleet etsimään isää. Tyttö katsoo ihmetellen tuvan ikkunasta siskojensa kanssa, kuinka naapuritalon isäntä ja tämän pojat kävelevät sukkasillaan samojen pyssymiesten saattamina pellon reunaan. Miehet tuupataan ojaan ja sitten kuuluu useita paukahduksia.”

Oli helmikuu 1918, ja tämä pikkutyttö oli isoäitini Elli Klingstén.

Ritarikunnat isänmaan palveluksessa

 Antti Matikkala

 

 

 

 

 

 

 

Vapaudenristien ja Vapaudenmitalien perustamisesta tuli kuluvan vuoden maaliskuun alussa kuluneeksi sata vuotta. Suomen poliittisia ja sotilaallisia suhteita on hoidettu ritarikuntien kunniamerkeillä niin sodan kuin rauhankin ajan moninaisissa käänteissä.

Suomalaisten sodanajan sotilasansioita on palkittu pääasiassa Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkeillä. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kunniamerkit ovat olleet keskeisin väline, jolla valtionpäämies on rauhan aikana palkinnut sekä ansioituneita kansalaisia että ulkomaalaisia henkilöitä.

Vapaudenrististä Suomen Valkoiseen Ruusuun

Suomen senaatti perusti Vapaudenristit ja Vapaudenmitalit ylipäällikkö Mannerheimin aloitteesta 4. maaliskuuta vuonna 1918. Kunniamerkkien ensimmäinen vaihe jäi varsin lyhyeksi. Talvisodan aikana uudelleen käyttöönotettuina niistä muodostettiin pysyvä Vapaudenristin ritarikunta vasta joulukuussa 1940.

"Mentorin merkintöjä 10" - Yhteisöllinen kasvu ja oppiminen sotilasjohtajuuden menestystekijöinä

Kurvinen Pekka  

 

KTT, majuri evp Pekka Kurvinen tarkastelee tällä kerralla artikkelisarjassaan "Mentorin merkintöjä" sotilasjohtajuuden menestystekijöitä.

Hannu Rentolan (2018) ennakkoluulottomasti aineistolähtöisen väitöstutkimuksen mukaan itsekasvatuksesta ja toimintakyvystä huolehtiminen tarvitsee toteutuakseen yksilöllistä ja yhteisöllistä ymmärrystä organisaation historiasta ja rakenteesta sekä sen tehtävän ja tulevaisuuden päämäärien kirkastamista. Keskeistä on auttaa ihmisiä löytämään sisäsyntyinen halu itsekasvatuksesta ja toimintakyvystä huolehtimiseen sekä tarjota niiden toteuttamiseen edellytyksiä yhteisöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhteisen tehtävän kirkastaminen tarvitsee kasvua tukevaa ohjaustoimintaa esimiehiltä ja organisaation johdolta. Johtajat ja esimiehet toimivat käyttäytymisellään esimerkkeinä työyhteisössä. Rentola toteaa, että pedagoginen johtaminen on osa myös jokaisen esimiehen ja johtajan toimintaa, joka ilmenee käytännössä yksilöllisestä ja yhteisöllisestä kasvusta huolehtimisena sekä itsensä kasvattamisena työyhteisön yhtenä jäsenenä.