Verkkolehden artikkeli- ja blogiarkisto

 
facebook 0420copy       twitter-bird-blue-on-white

Artikkelit

Mentorin merkintöjä 15: "Lobbauksen liukkaat lonkerot"

Kurvinen Pekka

Sotatieteiden kandidaattien Ihmisten johtaminen -opintojakson suola on teemapäivä, jona vierailemme parissa kolmessa julkisessa, yksityisessä tai kolmannen sektorin yhteisössä. Näkyvänä, eksplisiittisenä tavoitteena on luoda käsitys yleisimmin keskeisen sidosryhmäorganisaation johtamisen nelikentästä – ihmisten ja asioiden johtamisjärjestelyistä sekä organisaatiokulttuurista ja -rakenteesta.

Piiloiset, hiljaiset tai syvätavoitteet ovat kuitenkin yhteisövierailun hedelmällisintä antia: teemapäivä tarjoaa osallistujille oivallisen mahdollisuuden tutustua toinen toiseensa. Etenkin poikkeusoloissa on ensiarvoista, kun tuntee vastapelurinsa nimeltä, tämän luonteen, toimintatavat ja resurssit. Yhteistoiminta sujuu, kun voi suoraan kilauttaa kaverille, jolloin kumpikin osapuoli on oitis jyvällä tarpeista ja tavoitteista.

Taistelussa on kyse omien etujen tavoittelemisesta, kilpailukyvyn parantamisesta ja kilpailuedun saavuttamisesta – voittamisesta. Vanhan sanonnan mukaisesta sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja.

Ja näiden keinojen kehittämisessä aineelliseen niukkuuteen tottunut suomalaissoturi on jo perimältään luovuuden lipunkantaja – lobbauksen lähettiläs.

Upseerin lesken ajatuksia

Sairanen Jaana Elina  

Kun kemiat ja elämänkokemus kohtaavat, syntyy yhteinen onnellinen elämä ja rakkaus. Turvallinen ja hyvä mies, joka pysyy sanojensa takana - sanoin vihkipapille, kun kerroin Ykän luonteesta Tyrvännön kauniin puukirkon sakastissa syyskuussa 2011 vähän ennen kuin sanoimme toisillemme ”Tahdon” läheistemme läsnä ollessa.

Elämä oli hyvää ja helppoa. Olimme onnellisia ja rakastuneita. Osasimme arvostaa keskinäistä rakkautta. Ykän ura Puolustusvoimissa sai rinnalleen minun työkokemukseni niin käräjäoikeudesta, vankilasta, poliisihallinnosta kuin Puolustusvoimistakin – yrittäjyyttäni unohtamatta. Se yhdisti ja lujitti meitä toisiimme. Keskinäinen huumori, nauru ja ajatusmaailma olivat arkea.

Kotona Ykä oli rento, nauravainen ja tunteita osoittava vaatimaton mies. Hän arvosti ja kunnioitti minua puolisona ja naisena. Niin miehenä kuin upseerinakin häneen pystyi luottamaan. Kun Ykä puki virkapuvun päälleen, hänestä tuli hetkessä ryhdikäs upseeri, ja olemuksellaan hän sai rivit järjestykseen ja ojennukseen. Muistokirjoituksessa Ykää pidettiin suoraviivaisena ja vastuunkantavana upseerina, jonka kanssa oli helppo työskennellä. Kotona hän oli Elämäni Ritari: arvostin häntä suuresti ja olin hänestä ylpeä.

"Mentorin merkintöjä 14": Jaettu johtajuus – kriittisesti rakentavaa vaihtosuhteiden estetiikkaa

Kurvinen Pekka

 

KTT, majuri evp Pekka Kurvinen tarkastelee artikkelisarjassaan "Mentorin merkintöjä" tällä kertaa "järeällä tutkijan otteella" Puolustusvoimien Koulutus 2020 -ohjelman kovinta ydintä.

Alueellinen puolustusjärjestelmämme nojaa sotureiden korkeaan siviilikoulutus- ja osaamistasoon lyhyine varusmies- sekä kertausharjoituskoulutuksineen. Sotilasorganisaatioiden joukkotuotannon tavoitteellisten suorituskykyjen kalliopohjana on yhteisöllinen luotettavuus sekä avoimeen vuorovaikutukseen perustuva jokasuuntainen luottamus.

Tietoverkoissa toimivan johtajan on uskallettava keskittyä asiantuntijoitten johtamiseen sekä päätöksentekoon, jonka perustana on johdettavien kaikkinaisen taitotiedon hyödyntäminen. Perinteiset autoritääriset johtamistavat eivät tuota ihanneratkaisuja. Johtamista ja johtajuutta onkin hyvä tarkastella toimivan vuorovaikutussuhteen, jaetun johtajuuden sekä esteettisen johtamisen näkökulmista.

Puolustusvoimien Koulutus 2020 –ohjelma (linkki) rakentaa aiempaa kokonaisvaltaisempaa toimintakykyä, joka käsittää fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen sekä eettisen komponentin. Kokeilussa ovat sekä uusimuotoista liikuntakoulutusta (Taistelijan keho) että psyykkisen, eettisen ja sosiaalisen toimintakyvyn koulutus (Taistelijan mieli). Uudistuksen ydinajatuksena on integroida toimintakykykoulutus osaksi kaikkea sotilaskoulutusta. Ilman toimintakykyä osaaminen ei johda tavoitteeseensa varsinkaan kuormituksessa.

Onko asevelvollisuus todella haasteen edessä?

Risto Sinkko

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) on kiitettävän aktiivinen maanpuolustukseen liittyvien seminaarien ja tapahtumien järjestäjä. Syyskuun 20. päivänä oli aiheena ”Asevelvollisuus haasteen edessä?” (linkki MTS:n sivulle).

Avaus

Lisäsin tämän kolumnin otsikkoon sanan ”todella”. Seminaarissa istuessani alkoi tuntua siltä, että vanha sähkömies taisi olla oikeassa sanoessaan, että ei kannata korjata sellaista, joka toimii.

Ensimmäisessä puheenvuorossa puolustusvoimien koulutuspäällikkö, prikaatikenraali Jukka Sonninen selvitti varusmieskoulutuksen uusia suunnitelmia ja kehityskohteita (linkki esitykseen). Vuonna 2020 uudistettu koulutus ulottuu kaikkiin kouluttaviin joukko-osastoihin. Sonninen muistutti kuulijoita myös MTS:n vuotuisesta kyselystä, jonka mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista kannattaa nykyistä asevelvollisuusjärjestelmäämme. Tuo osuus on koko 2000-luvun ajan kasvanut.

Prikaatikenraali Sonnisen mukaan 1987 syntyneiden ikäluokasta 70 prosenttia miehistä suoritti aseellisen palveluksen ja siviilipalveluksen käyneiden osuus oli 6 prosenttia. Nykyisillä koulutettujen määrillä saavutetaan 15 vuodessa nykyinen sodan ajan joukkojen vahvuus eli 280 000 sotilasta, kun vanhimpien ikäluokkien sodan ajan sijoitukset purkautuvat.

Seminaarin paneelin osallistuneet eduskuntapuolueiden kansanedustajat olivat hyvin yksimielisiä leikkimielisissä äänestyksissään antamalla ”vihreää väriä” nykyiselle järjestelmälle.

Mitkä sitten ovat järjestelmän haasteet?