Artikkelit

Verkkolehden artikkeli- ja blogiarkisto

 
facebook 0420copy       twitter-bird-blue-on-white

Artikkelit

Mentorin merkintöjä 17: "Jotakin ehkä tietäisin – olinhan siellä minäkin"

Kurvinen
 

Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, Puolustusvoimien Koulutus 2020 -ohjelma sekä ilmeisimmin eduskuntavaalipöhinä ovat jälleen virittäneet eri etupiiritahojen keskustelun suomalaisesta reserviupseerikoulutuksesta. Näkemykset herättävät ihmetystä, kummastusta ja suoranaisen epäilyn siitä, ovat sanansäilöin sivaltajat kuunaan Puolustusvoimiemme reservin upseeriston – ylipäänsä päällystön ja miehistön – koulutuksen perusteisiin aidosti tutustuneet. Vai onko kyse vai asenteellisesta omien taisteluhautojen puolustamisesta hallinnanhalusta, tai sen puutteesta, ylemmyydentahdosta, huonon itse- ja omanarvontunnon asettamisesta itsekeskeisissä, mielikuvituksellisissa peloissaan järjen yläpuolelle?

Kriisijohtamisessa, joka edellyttää muutoksenhallintakykyä äärimmäisessä nopeudessaan, asioiden ja ihmisten johtamisen asettavat dilemman: yhtäältä on kyettävä toimimaan annettujen käskyjen ja määräysten järkähtämättömän noudattamisen maailmassa, toisaalta on samaan aikaan osattava motivoida ihmiset epäinhimillisiltä, sietämättömiltä tuntuviin tavoitteisiin. Jos jossain, sotilasjohtamisessa, korostuvat ihmisen halujen ja tarpeiden valjastaminen tilanteessa, jossa valinkauhassa ovat inhimillinen kärsimys, kuoleman jatkuva läsnäolo ja yksilöllisten lyhytnäköisten tarpeiden hylkääminen yhteisten, tuntemattomien, alati kyseenalaisten päämäärien edessä. Siinä jos jossain, tarvitaan ihmistuntemusta, inhimillistä tilanneherkkyyttä, yhteisön ja yksilön ristiriidat yhdistämään kykenevää pelisilmää. Sellaista johtamistehtävää ei kellekä hyvänsä voine antaa tuosta vain, siksi vain.

Poliitikkojen, ammattiyhdistysväen sekä jopa yliopistojen professorien hämmentämästä sotilasjohtamiskeskustelusta, ”RUK-johtamisesta”, huokuvat ennakkoluuloiset, monesti ilmeisestä asiantuntemattomuudesta kielivät kauna, katkeruus, kateus, suoranaiset itseensä pettymisen ja alemmuudentunnon värittämät pelot. Ulostuloissa ideologiset, vakaumukselliset asenteet näkyvät hyökkäävyytenä, puolusteluna – ja tietämättömyytenä. Lopputulos on paradoksaalinen – jokaisella varusmiespalveluksen suorittajalla kun tosiasiallisesti on yhtäläiset mahdollisuudet ilmaiseen, elämään ja uraan lisäarvoa tuottavaan johtajakoulutukseen.

Puolueet sopuisina maanpuolustuksesta

Sinkko uusi

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vaaliseminaari Ostrobotnialla 27.2.2019 (linkki MTS:n sivuille) sujui sopuisissa tunnelmissa. Erityisiä kiistanaiheita ei noussut esille, vaikka hallitus ja oppositio pitivätkin omat rivinsä.

Juontajana toiminut toimittaja Pekka Ervasti hauskutti yleisöä tilaisuuden aluksi pyytämällä paneelin poliitikko-osallistujilta kouluarvosanan puolustusministeri Jussi Niinistölle. Hallituskumppanit tukivat häntä paremmilla lukemilla kuin opposition edustajat. ”Sapiskaa” Niinistö sai opposition naisilta ministerille sopimattomasta puhetavasta, kukkakaalipuheista. Taleban-sanaa ei sentään mainittu.

Yleisvaikutelma monista puolustusvoimia koskevista arvioista oli se, että erityisiä konkreettisia ongelmia ei osoitettu. Kriittiset kommentit heijastivat tietyllä tavalla hyvinvoivan yhteiskunnan painotuksia, muun muassa puolustusvoimiin kohdistuvaa vaatimusta ilmasto- ja ympäristöasioiden huomioon ottamisessa. Suhtautuminen ruokaan nähtiin osana ilmastoon vaikuttamista. Ihantalassakin taisteltiin hernekeiton voimalla, muistutettiin.

Taiteilija Unto Pusan maalaus Rykmentti koukkaa

Pusan taulu v2 ÄssäR

Kylkirauta-lehden 4/2018 teemana oli Art of War. Taide on innoittanut ja innoittaa sotilaita, kuten teemanumerosta huomattiin.

Yksi maalaustaiteen jatkosota-ajan nautinto on taiteilija Unto Pusan helsinkiläisen Ässä-rykmentin sotataipaleen aikana maalaamaRykmentti koukkaa -teos. Tämä artikkeli perustuu tietokirjailija ja sotahistorian harrastaja Göran Lindgrenin kirjoitukseen.

Mentorin merkintöjä 16: "Kati, komppanian kovin kundi"

Kurvinen Pekka

Puolustusvoimien hyvä työilmapiiri luo vankan perustan henkilöstön sosiaaliselle toimintakyvylle. Työilmapiirin vahvuuksia ovat pienryhmien vahva me-henki sekä tyytyväisyys omiin työtehtäviin ja lähiesimieheen. Puolustusvoimien tavoitteena onkin muun muassa vahvistaa töiden oikeudenmukaista jakautumista sekä työssä kehittymisen mahdollisuuksia. Puolustusvoimien asevelvollisuusjärjestelmän toimivuuden ja uskottavuuden kannalta on tärkeää, että johtajatehtäviin valikoituvat johtajaominaisuuksiltaan parhaat henkilöt.

Upseerikuntamme ja sotaväkemme naisistuminen käy vitkaan mutta vääjäämättä. Vuonna 1999 valmistuivat ensimmäiset naisopistoupseerit ja seuraavana vuonna ensimmäinen naiskadettiupseeri. 2017 naisopistoupseereita oli 10 ja naisupseereita 72. Erikoisupseereista naisia oli 17 ja aliupseereista 153.

Reserviin on koulutettu vuodesta 1995 lähtien yhteensä yli 8 100 naista. Viime vuosina noin 65–70 % heistä on saanut johtajakoulutuksen. Vuonna 2017 varusmiespalveluksen aloitti 24 282 henkilöä, joista naisia oli 704. Varusmiespalveluksesta siirrettiin reserviin kertomusvuonna täysin palvelleena 20 323 varusmiestä, joista naisia oli 532. Vuonna 2018 naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki ennätysmäärä, yhteensä 1 516 naista – noin 400 enemmän kuin vuonna 2017.

Keskustelu naisjohtajuudesta, naisten asiantuntemuksen ja osaamisen valjastaminen myös Puolustusvoimien käyttöön on ajankohtaista ja perusteltua yhtäältä eettisen ja tasa-arvon näkökulmasta ja toisaalta myös sukupuolikysymyksenä. Painokkaimpana vaikuttimena ovat kuitenkin vaatimukset organisaation suorituskyvyn sekä tehokkuuden maksimaalisuudesta jatkuvassa turvallisuusympäristön muutosten ja sodankäynnin vaatimusten yhä enemmän erityisasiantuntijuutta ja innovatiivisuutta vaativissa tilanteissa.