Artikkelit

Verkkolehden artikkeli- ja blogiarkisto

 
facebook 0420copy       twitter-bird-blue-on-white

Artikkelit

Mentorin merkintöjä 18: "Jännitteisen luovuuden lähteillä"

Kurvinen Pekka

Kaakkois-Suomen rajavartiostossa Vaalimaan päällikkönä työskentelevän kapteeni Jani Liikolan johtamisen tutkimusalan sotatieteiden tohtorin väitöskirja "Luovuus arkipäiväisenä jännitteenä – tutkimus kokonaisvaltaisesta ryhmän luovuudesta" tarkastettiin Maanpuolustuskorkeakoululla 12. huhtikuuta 2019.

Aihe on mitä ajankohtaisin ja merkityksellisin Puolustusvoimien ulkopuolelta hankittavaksi edellytettävän asiantuntijuuden, pienentyneen reservin, käytettävissä olevien resurssien sekä toimintaympäristömuutosten ja suorituskykyjen ansiosta.

Jani Liikolan väitöstutkimuksen lähtöajatuksena on, että luovuus on läsnä organisaation, ryhmän ja yksilön toiminnassa, mutta sen ominaisuudet ovat usein vaikeasti havaittavissa. Tutkija lähestyy aihettaan kahdessa vaiheessa teoriakeskeisen tutkimusotteen avulla.

Ensimmäisen, havainnointivaiheen tuloksena on, että yksilötason luovuus muodostuu yksilön persoonasta, motivaatiosta, osaamisesta, käyttäytymisestä ja työympäristöstä. Yksilön luovuuteen vaikuttavat muiden työntekijöiden vuorovaikutus ja suhde yksilöön. Luovuuden esteet ovat persoonallisuudessa, kokemuksessa ja motivaatiossa. Haittaa tuottavat myös rutiini, riskinoton välttäminen, muutosvastarinta ja rooli. Työtehtävä, muut työntekijät ja työympäristö sekä johtaminen näyttäytyvät nekin vaikuttavan yksilön luovuuden esteinä. Rakentajina ovat kokemus, sisäinen motivaatio sekä uskallus, käytettävissä oleva aika sekä palautteen saaminen ja jakaminen.

Ryhmätason luovuuteen vaikuttavat johtaminen, ryhmän koostumus, yksilöiden motivaatio sekä ryhmän sisäinen ja ulkoinen vuorovaikutus. Olosuhteet, luova prosessi ja ongelmanratkaisun menetelmät voivat onnistuessaan lisätä luovuutta. Huono johtaminen luo luovuusesteitä. Organisaation ja yksilöiden luovuuden esteet ovat sidoksissa myös ryhmän luovuuteen.

Huoltovarmuus on resilienssiä

Sinkko uusi

Resilienssin käsite näyttää valloittaneen huoltovarmuusajattelun. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta käsitteen analyysi, vaikka suppeakin, voisi sittenkin olla paikallaan, ettei resilienssistä tulisi vain uusi muotisana – huoltovarmuus on kunnossa kun se on resilienttiä eli on kykyä selviytyä ja jopa menestyä kriisien aikana. Suosittelen lukijan päivittävän aika ajoin omaa käsitystään resilienssistä. 

Käsite resilienssi esiintyi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) 23.5.2019 pitämän huoltovarmuusseminaarin (linkki) avaajan kansanedustaja Sofia Vikmanin puheenvuorossa yhtälailla kuin kaikkien muidenkin alustajien esityksissä.

Johtaja Sauli Savisalo Huoltovarmuuskeskuksesta kuvasi esityksessään (linkki), että huoltovarmuuskartta on laajennut globaaliksi, esimerkkinä vaikkapa tulivuorenpurkaus Islannissa. Toinen hänen keskeinen havaintonsa oli, että omavaraisuuden ajatus on aikansa elänyt, nyt huoltovarmuus perustuu toimitusketjuihin ja niiden toimivuuteen. Varmuusvarastoinnilla Huoltovarmuuskeskus varastoi aikaa häiriintyneiden toimitusketjujen uudelleen rakentamiseksi.

Huoltovarmuuden keskeinen toiminnan dokumentti on valtioneuvoston huoltovarmuuspäätös vuoden 2018 joulukuulta (linkki). Savisalon mukaan edellinen vuoden 2013 kriisien ja epävarmuuden olosuhteisiin suunnattu päätös osoittautui oikeaan osuneeksi. Huoltovarmuuden kehittäminen ja ylläpito elää maailmantilanteen muutosten mukana.

Huoltovarmuus

Johtaja Savisalo tuurasi seminaarissa Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Raimo Luomaa, joka oli mukana Säätytalolla hallitusneuvotteluissa. Savisalo totesi, että tuleva sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa keskeisesti myös huoltovarmuuden ratkaisuihin. Sanomalehtitietojen perusteella tässä hetkellä tiedetään, että kuntien itsehallintoalueille eli niin sanotuille maakunnille tulee hoidettavaksi ainakin pelastustoimi ja siihen liittyvä sairaankuljetus.

Savisalon esityksessä keskeinen yhteenveto oli se, että huoltovarmuuden toiminta edellyttää toimivia markkinoita. Huoltovarmuusorganisaation peruskivi on yksityisen ja julkisen sektorin tiivis yhteistyö.

Insinöörieversti Markku Köpsi pääesikunnan logistiikkaosastolta korosti esityksessään (linkki) sotilaallisesta näkökulmasta osaamisvarmuuden ylläpitoa. Arvelen, että tämä viittaus liittyy puolustusvoimien henkilörakenteenkin muutoksiin. Opistoupseereiden poistuminen henkilöstöryhmänä jättää osaamisaukkoa, teknisen kehityksen hallinnassa tarvitaan mestarisotilaita kun sotilasmestareitakaan ei ole.

Sotilaallisen huoltovarmuuden kentässä puolustusvoimat toimii rinnakkaisesti ja myös kilpailijana samoista resursseista Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Asiat ratkaistaan yhteistyössä. Puolustusvoimien toimintamallina ovat erilaiset sopimukset yhteiskunnan toimijoiden kanssa, sopijoina ovat strategiset kumppanit ja kumppanit. Kolmantena tyyppinä ovat hankintasopimukset.

Huoltovarmuuskeskuksen energiahuoltojohtaja Minna Haapala totesi esityksessään vahvana suosituksena, että turve pidetään mukana energian tuottamisen valikoimassa. Sillä on olennainen merkitys kaukolämmön tuotannossa. Turpeen osuus energianlähteenä on 5 prosenttia, mutta turpeen merkitys on tätä osuutta suurempi.

Haapalan mukaan Helsingin siirtyminen puupolttoaineeseen ei ole huoltoturvallisuuden eikä taloudellisuudenkaan perusteella järkevää. Puupolttoainetta joudutaan tuomaan meritse ulkomailta. Puupolttoaineen kuljetuksessa merikuljetukset rannikolla tulevat olemaan tärkeitä myös monille muille rannikon kaupungeille ja niiden voimalaitoksille.

Tutkija Heikki Laurikainen kertoi esityksessään (linkki), että Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) on tutkinut puhelinhaastatteluin kansalaisten ajattelua varautumisesta. Tutkimus tehtiin kesällä 2018. Syinä vähäiseen varautumiseen yleisimmin mainittiin se, että kaiken koetaan toimivan eikä varautumiselle nähdä siksi tarvetta. Iso ryhmä vastaajista sanoi myös, että ei ole ajatellut koko asiaa. Varautumisajattelu perustuu luottamukseen viranomaisten toimintaan.

Oman kriittisen arvioni voisin muotoilla niinkin, että varautumisajattelu perustuu uskoon viranomaisten toimintakykyyn ja -mahdollisuuksiin normaalitilanteesta poikkeavassa ympäristössä. Varautuminen on ulkoistettu oman toimintapiirin ulkopuolelle - ilkeästi sanoen tätä voisi pitää uusavuttomuutena.

Laurikaisen mukaan SPEK tehostaa toimintaan taloyhtiöihin päin muun muassa jo aloitetun 72-tuntia -nimisen koulutusohjelman kautta (linkki).

Seminaarissa ei ollut tarvetta erityisesti korostaa sitä, että huoltovarmuus on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Kokonaisturvallisuus puolestaan toimii tavoitellulla tavalla silloin, kun tavalliset kansalaiset tuntevat sen myös kokemuksena, asiat ovat kunnossa ja niistä huolehditaan. Kansalaisten on siksi hyvä tietää, mitä toimenpiteitä yhteiskunta tekee nimenomaan huoltovarmuuden tarpeiden ja näkökulman takia.

ST, majuri res Risto Sinkko

Linkki seminaarisivuille
Linkki Huoltovarmuuskeskuksen sivuille
Linkki - Valtioneuvoston päätös huoltovarmuudesta 2018

Mentorin merkintöjä 17: "Jotakin ehkä tietäisin – olinhan siellä minäkin"

Kurvinen
 

Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, Puolustusvoimien Koulutus 2020 -ohjelma sekä ilmeisimmin eduskuntavaalipöhinä ovat jälleen virittäneet eri etupiiritahojen keskustelun suomalaisesta reserviupseerikoulutuksesta. Näkemykset herättävät ihmetystä, kummastusta ja suoranaisen epäilyn siitä, ovat sanansäilöin sivaltajat kuunaan Puolustusvoimiemme reservin upseeriston – ylipäänsä päällystön ja miehistön – koulutuksen perusteisiin aidosti tutustuneet. Vai onko kyse vai asenteellisesta omien taisteluhautojen puolustamisesta hallinnanhalusta, tai sen puutteesta, ylemmyydentahdosta, huonon itse- ja omanarvontunnon asettamisesta itsekeskeisissä, mielikuvituksellisissa peloissaan järjen yläpuolelle?

Kriisijohtamisessa, joka edellyttää muutoksenhallintakykyä äärimmäisessä nopeudessaan, asioiden ja ihmisten johtamisen asettavat dilemman: yhtäältä on kyettävä toimimaan annettujen käskyjen ja määräysten järkähtämättömän noudattamisen maailmassa, toisaalta on samaan aikaan osattava motivoida ihmiset epäinhimillisiltä, sietämättömiltä tuntuviin tavoitteisiin. Jos jossain, sotilasjohtamisessa, korostuvat ihmisen halujen ja tarpeiden valjastaminen tilanteessa, jossa valinkauhassa ovat inhimillinen kärsimys, kuoleman jatkuva läsnäolo ja yksilöllisten lyhytnäköisten tarpeiden hylkääminen yhteisten, tuntemattomien, alati kyseenalaisten päämäärien edessä. Siinä jos jossain, tarvitaan ihmistuntemusta, inhimillistä tilanneherkkyyttä, yhteisön ja yksilön ristiriidat yhdistämään kykenevää pelisilmää. Sellaista johtamistehtävää ei kellekä hyvänsä voine antaa tuosta vain, siksi vain.

Poliitikkojen, ammattiyhdistysväen sekä jopa yliopistojen professorien hämmentämästä sotilasjohtamiskeskustelusta, ”RUK-johtamisesta”, huokuvat ennakkoluuloiset, monesti ilmeisestä asiantuntemattomuudesta kielivät kauna, katkeruus, kateus, suoranaiset itseensä pettymisen ja alemmuudentunnon värittämät pelot. Ulostuloissa ideologiset, vakaumukselliset asenteet näkyvät hyökkäävyytenä, puolusteluna – ja tietämättömyytenä. Lopputulos on paradoksaalinen – jokaisella varusmiespalveluksen suorittajalla kun tosiasiallisesti on yhtäläiset mahdollisuudet ilmaiseen, elämään ja uraan lisäarvoa tuottavaan johtajakoulutukseen.

Puolueet sopuisina maanpuolustuksesta

Sinkko uusi

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vaaliseminaari Ostrobotnialla 27.2.2019 (linkki MTS:n sivuille) sujui sopuisissa tunnelmissa. Erityisiä kiistanaiheita ei noussut esille, vaikka hallitus ja oppositio pitivätkin omat rivinsä.

Juontajana toiminut toimittaja Pekka Ervasti hauskutti yleisöä tilaisuuden aluksi pyytämällä paneelin poliitikko-osallistujilta kouluarvosanan puolustusministeri Jussi Niinistölle. Hallituskumppanit tukivat häntä paremmilla lukemilla kuin opposition edustajat. ”Sapiskaa” Niinistö sai opposition naisilta ministerille sopimattomasta puhetavasta, kukkakaalipuheista. Taleban-sanaa ei sentään mainittu.

Yleisvaikutelma monista puolustusvoimia koskevista arvioista oli se, että erityisiä konkreettisia ongelmia ei osoitettu. Kriittiset kommentit heijastivat tietyllä tavalla hyvinvoivan yhteiskunnan painotuksia, muun muassa puolustusvoimiin kohdistuvaa vaatimusta ilmasto- ja ympäristöasioiden huomioon ottamisessa. Suhtautuminen ruokaan nähtiin osana ilmastoon vaikuttamista. Ihantalassakin taisteltiin hernekeiton voimalla, muistutettiin.