Tulkaa pojat takaisin ja olkaa (ihan) niin kuin ennenkin

Karjalainen Minna  

Suomessa ollaan huolissaan erityisesti poikien opiskelupoluista, työelämään kiinnittymisestä ja syrjäytymisestä. Syitä on haettu muun muassa koulujen pedagogiasta, naisvaltaisesta opetusalasta ja siitä, etteivät pojat koe opiskeluja hyödyllisinä. Herää kysymys, ovatko perimmäiset huolta aiheuttavat syyt löydettävissä ulkoisista tekijöistä vai mikä merkitys on omalla, sisäisellä tulevaisuusorientaatiolla ja ponnistelemisella?

Individualismin ja valinnanvapauden vahvistuminen nostaa väistämättä esille kysymyksen vapaudesta ja vastuusta. Yksilön katsotaan motivoituvan, kun hän saa itse suunnitella ja tehdä valintoja. Kypsyminen vastuunottamiseen ei välttämättä kulje samassa tahdissa biologisen iän kanssa. Mikäli asetettua tavoitetta ei kyetä itse saavuttamaan, se on osoitettava tunneälykkäällä opettamisella tai kouluttamisella. Tunneälykkäällä siksi, että ilmapiirin ja välittämisen osuus vuorovaikutus- ja kehittymiskaaressa on ensisijaisen merkityksellinen. Tällöin puhutaan kohtaamisesta.

Koulun tulee vaalia laaja-alaista ja kiinnostusta ruokkivaa sivistystehtäväänsä, jotta mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle avautuu mielekäs tulevaisuudenpolku. Kiinnostuksen ja ponnistelemisen puute eivät ensisijaisesti saa johtaa siihen, että keskeisten taitoalueiden vaatimuksia aletaan laskea sisäisen motivaation kehittymisen toivossa. Kasaantuvien ongelmien kehä ahdistaa ja ytimessä tulee olla avun tarpeen tunnistaminen, yksilön kohtaaminen ja ratkaisukeskeiset toimenpiteet, joiden vaikuttavuutta seurataan. Näillä välittävillä menetelmillä on merkittävä vaikutus onnistumisen kokemuksille ja vakaan itsetunnon kehittymiselle.

Suunnitelma oppivelvollisuuden pidentämisestä on ryhtiliike yhä useamman nuoren tulevaisuuskuvan kirkastamiseen. On kuitenkin huomioitava, ettei oppivelvollisuuden ajallinen pidentäminen riitä, jos tälläkään hetkellä oppivelvollisuuden aikana osa nuorista ei motivoidu suuntautumaan tulevaan. Oppimismotivaatiota lisää mahdollisuus vaikuttaa opiskeltaviin asioihin ja kyky nähdä ne merkityksellisinä. Erityistä huomiota tulee kuitenkin kiinnittää yksilön psykososiaalisten taitojen vahvistamiseen ja pystyvyyden kokemuksiin yleissivistyksen, ajatteluntaitojen ja tekemisen taitojen ohella. Myös erityisentuen osa-alueita ja toimintatapoja on kyettävä yhteistyössä uudistamaan myönteisten elämänhallintamuutosten aikaansaamiseksi.

Kun keskusteluun nousevat elämäntapataitojen ja hyvinvoinnin oppimiskokonaisuudet, on hyvä nostaa esille liikunnan rooli toimintakyvyn perustaa luovana elementtinä. Miten pitkälle tämän kokonaisuuden nimissä voidaan ja ollaan valmiita menemään lapsen ja nuoren parasta ajatellen? Useimpien poikien elämään kuuluvat luontaisesti liike, kilvoittelu ja voittamisen tahto. Eikö siten olisi luontevaa osoittaa tavoitteellisuutta ja motivoitumista juuri tällä saralla? Saamme kuitenkin säännöllisesti huolestuttavia tutkimustuloksia jo viidesluokkalaisten heikentyneestä kestävyys- ja lihaskunnosta sekä varusmiespalveluksensa aloittavien nuorten Cooper-testien tuloksista.

Mielihyvähakuisuuden asemesta lapsia ja nuoria tulee kannustaa pyrkimään yhä vaativampia tavoitteita kohti. Persoonallisten taipumusten mukaan lisääntyvät valintamahdollisuudet auttavat kiinnittymään opittavaan ja yrittämään parastaan. Vanhempien kiinnostuksella ja myönteisillä asenteilla on kannustava vaikutus ponnistelussa tavoitteiden saavuttamiseksi. Lämpimällä vuorovaikutuksella niin kotona kuin koulussa mahdollistetaan itsetunnon kehittymistä ja hyvää kuvaa itsestä ihmisenä ja oppijana.

 

"Ajatuksia avarsivat":

Cacciatore, Raisa & Koiso-Kanttila, Samuli. Pelastakaa pojat! Gummerus Kirjapaino Jyväskylä. 2008
Tuominen, Saku & Hellström, Martti. Koulukirja. Miksi koulun muuttaminen on maailman tärkein ja vaikein tehtävä? Otava kirjapaino 2017.

 

Kasvatustieteen maisteri Minna Karjalainen on luokanopettaja, työnohjaaja sekä Opetusalan Ammattijärjestön koulutuspoliittisen toimikunnan jäsen ja seuraa turvallisuuspolitiikkaa itärajan kupeelta Kuhmosta. Ennen politiikkaan siirtymistä hän toimi eri tasoilla luottamustehtävissä Rajasotilaskotiyhdistys Ry:ssä sekä osallistui aktiivisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseille - "Sydämessä ovat RVL ja varusmieskoulutus".