Artikkelit

Verkkolehden artikkeli- ja blogiarkisto

 
facebook 0420copy       twitter-bird-blue-on-white

Artikkelit

Mentorin merkintöjä 20: "Kansallisen turvallisuuden johtaminen kumpuaa kansalaisten maanpuolustussuhteesta"

Kurvinen Pekka

Kasvatustieteen maisteri Jarkko Kososen sotilassosiologian tutkimusalaan lukeutuva väitöskirja Kansalaiset sotilaina ja maan puolustajina - Asevelvollisten sitoutuminen maanpuolustukseen ja sen eri tehtäviin (linkki) tarkastettiin Maanpuolustuskorkeakoulussa 27. syyskuuta 2019.

Artikkeliväitöskirjassaan Kosonen tutki asevelvollisten maanpuolustus- ja taistelutahtoa sodanajan olosuhteita jäljittelevässä taisteluharjoituksessa. Haastatteluilla selvitettiin asevelvollisten kansalaisten suhdetta hyvinvointivaltioon, kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä maanpuolustukseen. Keskeisenä tuloksena on kansalaisten maanpuolustussuhde-käsite ja sitä kuvaava malli.

Jarkko Kososen mukaan maanpuolustussuhde koostuu asenteista ja osaamisesta. Siihen kuuluvat luottamus ja oma toimijuusrooli maanpuolustuksen kokonaisuudessa. Maanpuolustussuhdetta määrittää tutkijan mukaan myös se, minkä kokee uhkaavan Suomen turvallisuutta, miten uhkiin on varauduttu, mikä on oma osa yhteiskunnassa ja kokeeko maansa puolustamisen arvoiseksi.

Väittelijä pohtii asevelvollisuuden pakkoa ja sen tuottamaa kansalaissotilaan roolia. Hänen mukaansa kansalaisuuskäsityksen muutokset heijastuvat kansalaisten maanpuolustussuhteeseen. Yksilöllistymiskehitys painottaa henkilökohtaista hyötyä. Globaalikansalaisuus sen sijaan rakentaa suhteita valtioiden rajat ylittävinä verkostoina, jolloin puolustukselliset edut kohdentuvat kansallisvaltion rajojen puolustamisen sijaan globaaleihin kysymyksiin.

Kuva merkinnät 9 uusi

Osaamisen ja sitoutumisen suhde vaatii terävöittämistä

Kososen mukaan asevelvollisuuden tarkoitusta ja varusmiespalveluksen merkitystä asevelvollisten kouluttamisessa sekä heidän sitouttamisessaan sodan ajan tehtäviin on terävöitettävä. Koulutuksen on tuotettava reserviin koulutettaville sotilaille riittävä osaaminen ja pystyvyyden tunne omaan sodanajan tehtävään. Varusmiespalveluksen tuottamat valmiudet ja puolustuksen arvopohja ovat merkittävässä roolissa, kun asevelvolliset tarkastelevat omaa rooliaan maanpuolustuksessa. Laajassa viitekehyksessä tulee huomioida yksittäisen kansalaisen myös asevelvollisuuden sitoumusten ulkopuolisten halut, tarpeet ja kyvyt maan puolustamiseksi.

Kosonen selvittää työssään, miten valtio voisi asevelvollisuuden rinnalla osallistaa, sitouttaa ja hyödyntää kaikkien kansalaisten osaamista erilaisiin turvallisuusuhkiin varautumisessa. Hänen tavoitteenaan on kehittää uusia avauksia maanpuolustustahdon sekä kansalaisten ja maanpuolustuksen välisen suhteen tutkimukselle. Tutkimus tarkastelee asevelvollisia kansalaissotilaan roolissa vastaamalla kysymykseen, millainen on suomalaisten asevelvollisten maanpuolustussuhde ja miten he sitoutuvat maanpuolustukseen.

Tutkijan löydösten mukaan maanpuolustusvelvollisuus ja asevelvollisuusjärjestelmä ilmentyvät kansalaisille varusmiespalveluksena. Tällöin maanpuolustussuhde rakentuu ja kehittyy yksilön toiminnan sekä sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden ohjaamana. Palveluksen kautta muodostuu osaamista ja luottamusmaanpuolustukseen ja sen tehtäviin. Yksilö arvioi osaamistaan, tietoineen ja taitoineen, osana luottamuksen kokemuksiin omia kykyjänsä, oman joukon kykyyn toimia tehtävänsä mukaisesti sekä Suomen kykyyn puolustautua mahdollisessa sodassa.

Tulosten perusteella ne kansalaiset, joiden suhde maanpuolustukseen aseellisena toimintana tai suppeammin varusmies- tai siviilipalveluksena problematisoituu, haluavat rakentaa omaa toimijuuttaan valtion ja etenkin sen kansalaisten turvaajina kokonaisturvallisuuden kehyksessä. Ilmiö näkyy myös naisissa, joista osa hakee roolia ja rakentaa omaa toimijuutta maanpuolustuksessa asevelvollisuuden ulkopuolella.

Asevelvollisuusjärjestelmä ja maanpuolustusvelvollisuus tuottavat Kososesta sukupuolittuneita kokemuksia. Hän ehdottaakin maanpuolustuksen ja ajatuksen maanpuolustusvelvollisuudesta laajentaminen aseellista puolustusta laajemmaksi toiminnaksi kansalaisten sitoutumiseksi maan puolustamisen erilaisiin tehtäviin. Etuna olisi
kansalaisten sitoutuminen maanpuolustussuhteen kehittymistä edesauttaviin, yksilöä ja yhteisöä kannustaviin tehtäviin.

Kiinnittyminen juontuu arvoperusteisista kokemuksista

Väittelijä toteaa, että yksilöä maanpuolustukseen asemoivia tekijöitä ovat maanpuolustusasenne, maanpuolustusluottamus, maanpuolustusosaaminen ja maanpuolustustoimijuus. Niiden avulla yksilö kiinnittyy yhteiskuntaan ja valtioon. Kokemuksella valtiosta puolustamisen arvoisena on maanpuolustussuhteen rakentumisen kannalta keskeinen merkitys.

Kiinnittymisellä yhteiskuntaan tarkoitetaan luottamusta järjestelmään ja sen toimijoihin sekä kokemusta valtiosta oikeudenmukaisena ja kansalaisten eduista huolehtivana..

Maanpuolustussuhdetta kehystäviin tekijöihin liittyy kiinteästi käsitys valtioon, yhteiskuntaan tai lähiympäristöön kohdistuvista uhkista ja siitä, miten niihin on varauduttu. Käsitykset sisältävät sekä tietoa että mielikuvia yksilön oman aktiivisuuden tai tiedonjanon mukaisesti.

Asevelvollinen neuvottelee suhdettaan siviilikansalaisen ja sotilaan rooleissa. Maanpuolustussuhteen kehystävät tekijät (kokemus valtiosta puolustamisen arvoisena, kiinnittyminen ja osallisuus yhteiskunnasta sekä kokemus valtiota uhkaavista asioista ja niihin vastaamisesta) rakentuvat pitkässä ajassa, yksilön kokemuksellisessa elämänpolussa sekä yhteisöissä niiden vuorovaikutuksessa. Maanpuolustussuhde on yksilöllisesti jatkuvassa, prosessinomaisessa, vuorovaikutuksellisessa käymistilassa.

Kosonen puhuu kansalaisuustavoista ja -malleista. Hyvinvointivaltiokansalaisuudessa on kyse valtion tuottamista kansalaisten perusoikeuksista, etuoikeuksista ja velvollisuuksista. Hyötykansalaisuudessa puolestaan yksilö tekee valintoja oman elämänpolun tai itselle välittömästi koettavissa olevan hyödyn kautta. Asevelvollisuudessa se tarkoittaa esimerkiksi palveluksen muodon valintaa itseä hyödyntävästi.

Globaalikansalaisuus perustaa arvonsa sekä kiinnittymisensä maailmanlaajuisiin, rajat ylittäviin, globaaleihin arvoihin ja ihmisoikeuksiin. Kansallisvaltioiden merkitys heikkenee ja kokemus kansalaisuudesta, yhteisöllisyydestä tai yhteenkuuluvuuden tunteesta rakentuu sosiaalisissa suhteissa kasvotusten tai verkossa. Valtion rajojen merkityksellisyys hämärtyy. Tilanteessa kansalaiset voivat hakea nykyistä aktiivisemmin roolia konfliktien ennaltaehkäisemisen, yhteiskunnan ja kansalaisten turvaamisen tai globaalien uhkien ratkaisemissa.

Kososen mukaan asevelvollisuus muodostaa asevelvolliselle kansalaiselle kaksoisidentiteetin sekä siviilikansalaisena että kansalaissotilaana. Asevelvollisuuden eri vaiheissa yksilö rakentaa näitä identiteettejä sosiaalistumalla eri yhteisöihin ja rooleihin.

Ytimessä yksilön kasvu ja sosiaalinen vuorovaikutus

Jarkko Kososen monitieteinen tutkimus auttaa kansalaisten sekä puolustusvoimien välisen suhteen hahmottamista. Se syventää kansalaisuuteen maanpuolustus- ja asevelvollisuuden avulla muodostuvan suhteen ymmärtämistä. Arjessa tutkimus tuottaa uutta tietoa yhteisöön kuulumisen tunteesta, maan puolustamisen arvoisuuden kokemuksesta sekä valtiota uhkaavista tekijöistä. Kosonen muistuttaakin, että kansalaisuus ja sosiaalinen osallisuus kehittyvät yksilön kasvun, kehityksen, yhteisöllisen vuorovaikutuksen ja sosialisaation avulla – kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Asevelvollisuudessa, varusmiespalveluksessa ja kansalaissotilaan rooleissa herkästi problematisoituvien asioiden tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää asevelvollisuuden tulevaisuudessa käytävässä keskustelussa. Tutkimus tarjoaa käytännön välineitä asevelvollisuuden tulevaisuudesta käytävään keskusteluun ja laajentaa muutosten perinteistä tulkintaa ainoastaan kansalaisten maanpuolustustahdon ansiosta.

Jarkko Kososen väitöskirja on tärkeä puheenvuoro maanpuolustustahdon maanpuolustussuhteeksi laajentavassa keskustelussa yksilöstä ja yhteisöistä globaaliin toimijuuteen laajenevissa kerronnoissa. Niissä tarkastelu ulottuu asevelvollisuuden ja Puolustusvoimiin liittyvän aseellisen puolustamisen ulkopuolelle. Kosonen osuu maaliinsa toteamalla, että kansallisen turvallisuuden johtaminen näyttää kehittyvän yhä syvemmäksi kokonaisturvallisuusmallin mukaiseksi toiminnaksi.

***

Kuva merkinnät 9 Jarkko Kosonen

Kirjoituksen lähteenä oleva Jarkko Kososen väitöskirja on luettavissa tästä linkistä.

 

Kirjoittaja, KTT, majuri evp Pekka Kurvinen työskentelee itsenäisenä johdon konsulttina ja valmentajana sekä tietokirjailijana.
kurvisen.pekka(at)gmail.com, Twitter: (at)PKurvinen

 

Deepfake – toden tuolla puolen

Ylirotu Nikolai

”Ymmärryksesi on kuin toistamasi mielikuvat. Mielikuvat näet värjäävät sielun.” -  Marcus Aurelius

Syyskuussa CNBC:n haastattelussa University of Southern Californian virkaa tekevä professori Hao Li varoitti siitä, että vuoden sisällä uskottavien ja realististen deepfake-videoiden – eli synteettisten videoiden, jossa kuka tahansa voidaan laittaa tekemään mitä tahansa, – tuottaminen on jokaisen ulottuvilla. Erityisesti ohjelmistojen käytettävyyden kehittyminen avaa tämän uuden ja huolestuttavan teknologianalan jokaiselle.

sauli deepfake

Nykyisellään deepfake-videot ovat vielä erotettavissa paljaalla silmällä, kuten oli havaittavissa yllä olevassa YLE:n esimerkissä Sauli Niinistöstä (linkki): 3D:llä tehdyt kasvot ja imitaattorilla toteutettu puhe eivät toimineet täysin uskottavasti. Tulevaisuudessa laadun edelleen kasvaessa ja realismin lisääntyessä joudumme vielä tilanteeseen, jossa tarkastelua ei enää voida tehdä ihmissilmin, vaan se täytyy antaa tietokoneiden tehtäväksi.

Vaikka suhtautuisimme varovaisestikin Hao Lin arvioon, olemme menossa vääjäämättä kohti aikakautta, jolloin synteettinen video, deepfake, on voimakas työkalu informaatiovaikuttamisessa.

Mielipidevaikuttaminen ajan medioilla

Ihmisten tunteisiin, mielikuviin ja ennakkoluuloihin on pyritty vaikuttamaan aina. Niin ulko- kuin sisäpolitiikassa. Niin rauhan kuin sodan aikana.

Ennen sähköisiä medioita kuvalla oli suurin voima. Muistamme amerikkalaiset ja englantilaiset julisteet, joissa vastustaja, saksalaiset, kuvattiin epäinhimillisenä olentona, jonka tehtävänä oli tuhota kulttuurimme ja yhteiskuntamme heikoimmat, eli naiset ja lapset. Iskettiin siihen, mikä yhteiskunnassa oli pyhää.

 juliste

Julistetaiteen jälkeen otettiin käyttöön valokuva. Valokuvan todistusvoima oli suuri, koska sen katsottiin olevan osa todellisuutta tallentuneen todellisuuden kautta. Toisen maailmansodan aikaan erityisesti Neuvostoliitossa käytettiin tätä vallan välineenä: poistamalla kuvista epämiellyttävät hahmot poistettiin heidät myös olemasta.

 komissario

Toinen käyttökohde oli todellisuuden muovaaminen neuvostokansan eetosta palvelevaksi. Muistamme kuvan, jossa Saksan valtiopäivätalon katolla lippua heiluttaa neuvostosotilas. Vähemmän tunnetussa, alkuperäisessä kuvassa, sotilaan kädessä oli useita saksalaisilta sotilailta kerättyjä kelloja.

 kellosotilas

Valokuvasta 3D-tekniikkaan

Valokuvan todistusarvo murtui entisestään kuvan ja kuvankäsittelyn tultua sähköiseksi. Kuka tahansa pystyi muokkaamaan valokuvaa muuttamalla kuvan sisältöä, yhdistämällä useita kuvia yhteen tai poistamalla siitä osia kuvasta huomaamattomasti.

 3D paa

Oman sykäyksensä antoi 3D-tekniikan kehittyminen. Ohjelmistolla voitiin luoda avaruudellinen kappale ja antaa sille pintamateriaali. Kun tiedettiin, missä tässä synteettisessä maailmassa olivat valonlähteet ja kappaleet, voitiin laskea täysin synteettinen kuva, jota ei enää pystynyt erottamaan todellisesta maailmasta otetusta kuvasta.

3D-tekniikasta deepfake-videoihin

3D-tekniikka tuli osaksi arkipäiväämme peli- ja elokuvateollisuuden kautta. Suuret palvelinfarmit laskivat yksittäisiä kuvia, joita peräkkäin esittämällä syntyi elävää kuvaa.

Lastenelokuvassa Toystory saattoi yhtä kuvaa olla laskemassa jopa 256 tietokonetta. Yksittäisen kuvan laskemisaika saatiin yhteislaskennalla niin lyhyeksi, että parin tunnin elokuvan laskettaminen oli mahdollista. Yksittäisiä kuvia yhteen tuntiin menee 90 000 kappaletta, ja jokaisen kuvan laskenta kestää minuuteista tunteihin.

Elokuvateollisuuden myötä 3D-tekniikka on kehittynyt Toystoryn melko yksinkertaisesta jäljestä suurin harppauksin eteenpäin yhä monimutkaisempaan. Iho ei ole enää yksittäisen hahmon pinta vaan useammasta kerroksesta koostuva kokonaisuus, jossa jokaisella kerroksella on oma värinsä ja läpinäkyvyytensä. Kasvot eivät ole enää pelkkä kuori, vaan 3D-mallin ihon alla ovat lihakset ja luut, jotka käyttäytyvät todellisen maailman esikuvansa mukaan. 3D-mallin puhuessa suu ja kieli käyttäytyvät esikuvansa mukaisesti, mikä vaikuttaa myös 3D-mallin ääneen.

Tämä kaikki loi pohjan teknologialle, jossa muutamasta kuvasta voidaan tuottaa 3D-malli, joka edelleen voidaan istuttaa olemassa olevaan videofilmiin. Esimerkiksi 3D-mallinnettu pää, joka korvaa videolla olevan todellisen pään ja käyttäytyy kuten oikea, todellinen, esikuvansa.

Miten deepfake toimii?

Termi on yhdistelmä sanoista deep learning ja fake. Deep learning tulee käytettävän teknologian, neuroverkkojen, kyvystä oppia ja fake tuotetun videon keinotekoisuudesta, synteettisyydestä.

Deepfake on yhdistelmä neuroverkkoja, tekoälyä, 3D-mallinnusta ja pohjana toimivaa oikeaa videokuvaa. Oikeaa videokuvaa tarvitaan, jotta videon tausta ja ympäristö olisivat mahdollisimman todenmukaiset. Toisaalta videokuvaa tarvitaan myös laskenta-ajan säästämiseksi. Miksi mallintaa ostoskeskus taustalle, kun se on jo videolla?

tasot deepfake

Ensimmäisen kerran tekniikka tuli julkisuuteen joulukuussa 2017, jolloin julkisuuden henkilöiden kasvot liitettiin aikuisviihteen tähteen muutaman valokuvan pohjalta luoduista kasvoista.

Tekninen pohja

Deepfake-videoita tuotetaan järjestelmällä, joka koostuu kahdesta tekoälypohjaisesta osasta. Videota tuottavaa osaa kutsutaan termillä generator ja toista, tuotettua videota arvioivaa, kutsutaan termillä discriminator. Käytän näistä jatkossa termejä Tuottaja ja Arvioija.

Arvioija määrittelee, onko video annetuissa laatumääritteissä, dataset. Mikäli poikkeamia esiintyy, Arvioija antaa ohjeet Tuottajalle seuraavaa tuotettavaa osiota varten. Kyseessä on siis virheistään oppiva järjestelmä, jonka tuotteiden laatu paranee tuotettujen videoiden myötä.

Tällä tavalla yhdessä toimivaa kahden neuroverkon järjestelmää kutsutaan nimellä GAN eli Generative Adversarial Network. Kaksi neuroverkkoa, joista toinen luo uutta ja toinen arvioi tulosta annettuun datasetiin, vaatimusmääritteisiin, onko laatu riittävä vai täytyykö sitä korjata.

Tämän järjestelyn vahvuus on mahdollisuus kehittymiseen ja oppimiseen. Kun tulokset alkavat parantua, myös videoiden tarkistus kehittyy. Aikaa myöden tulokset ovat sellaisia, että ihmisen on vaikea erottaa tuotettua synteettistä videota oikeasta.

Aikaisemmilla tekniikoilla videoiden muokkaaminen on ollut rajallista ja se on vaatinut kokenutta ja osaavaa väkeä niiden tekemiseen. Koska deepfake-videot tuotetaan tekoälyyn pohjautuvilla itseoppivilla järjestelmillä ja tekniikoilla, niitä voidaan jatkossa tuottaa yhä enemmän ja helpommin.

Kehitys avaa huolestuttavia näkymiä. Tuotannon helpottuessa ja tullessa myös harrastajien tavoitettavaksi käyttö laajenee voimakkaasti. Vastapuolen poliitikon häväistysvideon tuottamiseen ei tarvita enää koulutettuja ammattilaisia ja taiteilijoita.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Elämme aikaa, jossa mielikuvilla ja ensivaikutelmilla on yhä suurempi merkitys. Tähän on yhtenä syynä elinympäristön koettu monimutkaistuminen ja toisaalta lisääntynyt tarjonta vaihtoehtoisten medioiden kautta. Vaihtoehtoisten medioiden ensisijaisena tehtävänä on ollut ja tulee olemaan vastuullisen median vaikutusvallan tai uskottavuuden kaventaminen. Tämä ilmenee jo käytetystä kielestä eli siitä, miten vaihtoehtomediassa valtamediaa tai vastuullista mediaa kutsutaan eliitin mediaksi. Tavoitteena on luoda alati kasvava kuilu kansalaisten ja valtamedian välille.

Tähän mediailmastoon deepfake istuu hyvin. Kuvan ja erityisesti liikkuvan kuvan kautta luodaan mielikuvia, jotka vaikuttavat hyvinkin pitkän ajan päästä. Ehkä juuri silloin, kun ihminen äänestyskopissa miettimässä, kuka on hänen valintansa, kenelle hän antaa äänensä. Onko tarina oikein tai totta, sillä ei ole enää merkitystä. Tärkeintä on, miten se kansan kesken koetaan.

Keinoälytutkija Alex Champandard onkin huolissaan kehityksestä, ja hän korostaa sitä, miten internetin käyttäjille tulisi kertoa, miten nopeasti ja helposti disinformaatiota voidaan tuottaa. Hän myös korostaa sitä, miten ongelma ja sen vaikutukset ja ratkaisut eivät ole itse teknologiassa vaan hyvän journalismin tukemisessa ja tarjoamisessa suurelle yleisölle.

Pahimmassa tapauksessa olemme tilanteessa, jossa journalismin uskottavuus menetetään ja suuren yleisön kyky erottaa todellinen uutisointi häviää entisestään.

Vaikutukset lakiin

Deepfake-videolla on myös vaikutukset ihmisten oikeusturvaan. Joulukuussa 2017 tuli julki video, jossa näyttelijän pää oli istutettu toisen ihmisen pään tilalle. Video päätyi oikeuden käsittelyyn.

Ongelma oli asian uutuuden vuoksi se, ettei kyseistä rikosta ollut olemassa. Oikeus päätyi käsittelemään tapausta kunnianloukkauksen ja identiteettivarkauden käsitteistön kautta.

Ihmisten oikeusturvan lisäksi ongelmaksi tulee laki, joka ei osaa ottaa kantaa vahingollisten videoiden käyttöön, niiden tuottamiseen tai jakeluun.

Internetyhteisön reaktiot

Vaikka laki näyttää tulevan jälkijunassa, internetin suurimmat toimijat ovat jo ottaneet askeleita asian sääntelemiseksi.

Videoiden vaikuttavuuden vuoksi osa internetin some-palveluiden tarjoajista, kuten Twitter, on ilmoittanut poistavansa havaitun deepfake-materiaalin ja sulkevansa materiaalin lähettäjät pois palvelusta.

Verkkoalusta Discord on jo raportoinut sulkeneensa chat-kanavia, jotka jakoivat kuuluisuuksista tehtyjä pornovideoita. Myös yksi aikuisviihteen suurimpia jakelijoita, PornHub, on ilmoittanut huolensa vastaavan materiaalin käytöstä.

Google ilmoitti syyskuussa 2018 liittävänsä ”involuntary synthetic pornographic imagery” kieltolistalle ja sulkevansa sitä jakavia sivustoja pois hakutuloksista. Googlen myötä myös Facebook on ilmoittanut oman kielteisen kantansa videoiden levittämiseen.

Summa summarum

Aihe on uusi, eikä sen kaikkia vaikutuksia vielä osata ennakoida tai tunnistaa. Varmuudella voidaan kuitenkin sanoa, että tekniikan käyttöönoton kynnyksen mataloituessa ja laadun parantuessa yhteiskunta joutuu huomioimaan asian sekä nuorten koulutuksessa että lisäämällä disinformaatiota vastaan taistelevien yhteiskunnallisia toimijoiden resursseja.

Odotan mielenkiinnolla seuraavia presidentinvaaleja, niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin.

 

Kirjoittaja, AD & UID Nikolai Ylirotu on toiminut verkkoviestinnän parissa vuodesta 1993. Hän on ollut yrittäjänä ja opettajana mm. Taideteollisessa korkeakoulussa. Tällä hetkellä hän toimii myös Kadettikunnan webmasterina.
nikolai(at)ylirotu.fi

Informaatiovaikuttaminen on viestintää

Modified Cover

Kylkirauta-lehden vuoden 2019 kolmannen lehden (ilmestyy 11.10.) teemana on strateginen kommunikaatio. Se on käsite, jolla tarkoitetaan viestinnän suunnitelmallista vaikuttamista. 

Poliittisessa päätöksenteossa tai sotilaallisessa toimintaympäristössä vaikuttamista on ollut kautta vuosisatojen. Muun muassa maailmansotien aikana puhuttiin propagandasta ja siihen vastaamisesta. Propagandalla oli merkityksensä myös maan oman kansan mielipiteen muokkaamisessa poliittisen tahdon mukaiseksi.

Suomalaisessa sotatoimien käsitemaailmassa alettiin 1990-luvun aikana käyttää informaatiosotaa ja informaatiovaikuttamista. Informaatio-operaatiot ovat tulleet tutuiksi suomalaisessa operaatiotaidossa ja taktiikassa 2000-luvun alkupuolelta alkaen.

Kylkirauta-lehdessä on käsitelty informaatiosotaa ja -vaikuttamista eri vuosikymmenillä. Aihealueeseen syväluotaavia artikkeleita ovat kirjoittaneet erityisesti kadettiupseerit, filosofian tohtori Aki-Mauri Huhtinen ja sotatieteiden tohtori Jari Rantapelkonen. Artikkelit ovat luettavissa lehden sähköisestä arkistosta.

Info 2

Informaatiosodankäynti saa jalansijaa

Aki-Mauri Huhtinen ja Jari Rantapelkonen kirjoittivat Kylkirauta-lehden vuoden 2001 ensimmäisessä numerossa (linkki) informaatiosodan sankareista. He tarkastelivat, onko tällaisessa sodankäynnissä sankareita ja jos on, miten he poikkeavat perinteisestä sankarikäsityksestä.

Artikkeleissaan he pureutuivat aihealueeseen erilaisista näkökulmista. Jari Rantapelkosen hypoteesina artikkelissa oli ”sankaruuden puolesta”. Aki-Mauri Huhtinen kirjoitti puolestaan teemalla ”sankaruutta vastaan”.

Informaatiosodankäynnin paluu

Kylkirauta-lehden vuoden 2014 neljännen numeron (linkki) teemana oli informaatiosodankäynti. Lehti sisältää useita edelleen hyvin ajankohtaisia informaatiosodankäyntiä käsitteleviä artikkeleita.

Jari Rantapelkonen kirjoitti informaatiosodan käynnin paluusta (linkki artikkeliin). Rantapelkonen totesi tuolloin, että Ukrainan sotatilanne oli osoittanut, että informaatiosodankäynnillä vaikutettiin maailmanpolitiikkaan sekä valtioiden ja yhteiskuntien toimintaan.

Jari Rantapelkonen ennusti tuolloin artikkelissaan, että sodankäynti muuttuu yhä informaatiokeskeisemmäksi. Hän totesi sen olevan kiinteä osa myös tavanomaista ja ei-tavanomaista sodankäyntiä.

Rantapelkosen mukaan informaatiosotien yllätyksiin ja epäselvyyksiin on totuttava. Rantapelkosen artikkelin mukaan on tärkeää kehittää informaatiosodankäynnin yhteiskunnallista resilienssiä ja kansalaisten henkistä kriisinsietokykyä. Informaatiosotien pyörteissä pärjäämisen kannalta merkittävänä tekijänä Rantapelkonen piti kansalaisten hyvää koulutusta ja korkeaa sivistystä.

Vaikuttamista kuntasektorilla

Jari Rantapelkosen uusin Kylkirauta-lehden artikkeli julkaistaan 11.10. ilmestyvässä numerossa. Tässä kirjoituksessa hän tarkastelee viestinnällistä vaikuttamista kuntasektorin näkökulmasta.

Rantapelkonen toteaa muun muassa kirjoituksessaan, että viestintäkentän muutos hierarkkisesta tiedottamisesta pirstaloituneeseen viestintään ja menneen informoimisesta reaaliaikaiseen viestintään on haastanut kuntien hyvinvointi- ja elinvoimakäytännöt. Hän toteaa, että muutos näkyy vaateina osallisuuteen ja vuoropuheluun sekä kamppailuina faktoista, resursseista ja osaamisesta.

Heikki Pohja

Lagus-juhlalla siirrettiin sota-ajan perinteitä

Puomila Jaakko 2

”Kiitos kenraali Laguksen muistojuhlasta. Se toteutettiin täsmällisesti, tasokkaasti ja tyylikkäästi, kenraalia ja hänen elämäänsä sekä hänen edustamiaan arvoja kunnioittaen. Paras tilaisuus, jossa ikinä olen ollut.”

Edellä oleva oli yksi palaute niistä useista kymmenistä vastaavista, joita Lohjan Reserviupseerikerho pääjärjestäjänä sai ottaa vastaan sen jälkeen, kun elokuinen Lagus-juhla Lohjan Laurentius-salissa oli ohi.

Kaksituntinen juhla ja sitä edeltänyt ohjelmallinen iltapäivä paikallisen yläkoulun oppilaille oli kaiken kaikkiaan menestys. Hohtoa ja onnistumisen tunnetta lisäsivät salintäyteinen yli viidensadan hengen yleisö.