Uusimmassa numerossa

 
facebook 0420copy       twitter-bird-blue-on-white

Turvallisuus on tosiasia, turvattomuus on tunne

Risto Sinkko

(Mielipidetutkimus  21.3.2018 pidettyä "Turvallisuus hybridiympäristössä"-seminaaria varten )

Yksilön näkökulmasta turvallisuus on elämän hallintaa. Voin kokea elämäni turvalliseksi silloin kun kokemani turvallisuus limittyy yhteiskunnan ja ympäristön turvallisiin elementteihin. Muun muassa Sitran piirissä turvallisuutta on käsitelty syvällisesti, ja niissä keskusteluissa on todettu, että turvallisuus on paradoksi. On sanottu, että yhteiskuntamme ei ole koskaan ollut niin turvallinen kuin nyt – ja samaan aikaan ihmiset eivät koskaan ole kokeneet turvattomuutta yhtä paljon kuin nyt. Samaan on viitannut sotilasprofessori Jyri Raitasalo mielipidekirjoituksessaan jokin aika sitten.

Pellervon taloustutkimuksen uusimman arvotutkimuksen mukaan turvallisuus on noussut tärkeimmäksi arvoksi. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan mielipidetutkimusten mukaan Suomen kansalaisten käsitys Venäjästä huolestumista aiheuttavana tekijänä on olennaisesti muuttunut vuoden 2014 Krimin ja Ukrainan tapahtumien jälkeen. Äärimmilleen vietynä tämä näkökulma voitaisiin määritellä niin, että ihmisen kokee absoluuttista turvallisuutta vasta kun yhteiskunta ja yhteisö voi luvata hänelle ikuisen elämän.

Tiedustelulait halutaan nopeasti

Mielipidekyselyn mukaan

- 61 % vastaajista on sitä mieltä, että eduskunnan on säädettävä tiedustelulait nopeasti. (täysin tai jokseenkin samaa mieltä)
- 58 %: Viranomaisten toimintavaltuuksia pitää lisätä maassa asuvien tai oleskelevien siviilien tiedustelussa.
- 65 %: Sotilaallisen tiedustelun toimintamahdollisuuksia pitää parantaa.

Tiedustelulakien nopean säätämisen kannattaminen ei näytä olevan yhteydessä esimerkiksi henkilön omiin kokemuksiin SOME-maailmasta. Selkein selittäjä on poliittinen kanta. Nopean säätämisen kannalla ovat nykyisten hallituspuolueiden kannattajat. Kok. 74 %, Kesk. 83 %, Ps. 70 %

Vastustajia on suhteessa eniten Vasemmistoliiton kannattajissa (62 %), seuraavaksi eniten Vihreiden äänestäjissä (27 %, kannattajia 53 %) ja SDP:n (22 %, kannattajia 61 %) äänestäjissä. Vasemmistoliiton kannattajat vastustavat jyrkimmin siviilitiedustelun lisäämistä.

Huijauskokemuksia tai -yrityksiä sadoilla tuhansilla

Vastaajilta kysyttiin: Oletko itse tai onko joku läheisesi joutunut johonkin seuraavista tilanteista?

- Saanut viestejä, joissa kysellään pankkiyhteyden tunnuslukuja: 8 %
- Saanut viestejä, joissa kysellään sähköpostin tunnuslukuja: 6 %
- Saanut epämääräisiä puheluita ulkomaisista tuntemattomista numeroista: 46 %
- Havainnut sosiaalisessa mediassa paikkansa pitämättömiä uutisia tai väitteitä (esim. niin sanottuja valeuutisia): 38 %
- 37 % vastaajista ei valinnut mitään em. vaihtoehdoista.

Tämän aineiston perusteella laskettu väestömääräestimaatti 6-8 prosentista on noin 300 000 – 400 000 henkilöä!

Viranomaisilta halutaan ohjeita, ei koeta uhkaähkyä

Julkisuudessa on esitetty näkemys, että erilaisten uhkien jatkuva käsittely ja esilläolo aiheuttaisivat uhkaähkyä. Vastaajilta kysyttiin: Puhutaanko julkisessa keskustelussa nykyisin erilaisista uhkista liikaa vai pitäisikö niistä puhua enemmän? 44 % vastaajista pitää uhkapuheiden määrää sopivana, 36 % arvelee, että uhkista pitäisi puhua enemmänkin ja 9 % sanoo, että uhkista puhutaan liikaa.

Sen sijaan väitteeseen ”Viranomaisilta saa riittävästi ohjeita siitä, kuinka omaa turvallisuuttaan voi parantaa.” 38 % vastaajista sanoo olevansa eri mieltä. Toki 59 % on sitä mieltä, että ohjeita saadaan riittävästi. Uhkaavista asioista ei siis puhuta liikaa vaan kansalaiset toivovat kuitenkin lisää ohjeita turvallisuutensa tukemiseksi. Ohjeita toivovat muita enemmän ne vastaajat, jotka ovat joutuneet tekemisiin pankki- tai sähköpostiyhteyksien salasanojen ja tunnusten urkkimisen kanssa.

Ilkeät valeuutiset

Julkisen SOME-kohun ja muun julkisuuden perusteella kansalaisten voi olettaa tuntevan valeuutisen käsitteen, ja niinpä väitettiin ”Suomalaiset uskovat aivan liian helposti sosiaalisessa mediassa havaitsemiinsa valeuutisiin.” Jopa 75 % vastaajista oli väitteen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä.

Toinen valeuutisiin liittyvä väittämä oli ”Valeuutiset leviävät suomalaisten keskuudessa aivan liian helposti.” Tämä väittämä oli lähes yhtä helppo hyväksyä, samaa mieltä oli 69 % vastaajista.

Valeuutisiin suhtautuminen näyttää hyvin yksimieliseltä, yli 54-vuotiaat vastaajat ovat lievästi vielä kriittisempiä kuin nuoremmat vastaajat. Kriittisimpiä valeuutisia kohtaan näyttävät olevan myös Vasemmistoliiton kannattajat – mahdollisesti he ajattelevat valeuutisten kohdistuvan heihin tai kannattamaansa puolueeseen.

Nykyhetki ja tulevaisuus, lohduton näkymä?

”Minusta kerätään tietoverkkoihin sellaisia tietoja, joiden en haluaisi päätyvän sinne.”  - Täysin samaa mieltä 11 %, jokseenkin samaa mieltä 41 %.

”Arvioitko tavallisiin kansalaisiin kohdistuvien tietoliikennerikosten tai huijausten määrän lisääntyvän vai vähentyvän Suomessa seuraavien parin – kolmen vuoden aikana?”  - Lisääntyvän 86 %, pysyvän ennallaan 10 %, vähentyvän 0 %.

Vastaajien joukossa näyttää olevan jonkin verran muutosvastarintaa suhteessa digiympäristön muutoksiin. Väitteestä ” Suomessa tehdään liikaa turvallisuuden nimissä tavallisten ihmisten elämään vaikuttavia muutoksia pelkästään muutosten tekemisen halun vuoksi” 38 % vastaajista on samaa mieltä. Toisaalta 41 % näyttää hyväksyvän muutosten tekemisen. Näkemykset jakautuvat siis lähes tasan.

Kansalaisten kyky arvioida kyberruhkia

 Turvallisuusseminaari 2.JPG

Miten tätä kuviota voisi tulkita? Asia on ilmiselvästi tavallisille kansalaisille vaikea, ja vuodesta toiseen vastausten jakaumat näyttävät melko tasaisilta. Ei osaa sanoa -vastausten osuus säilyy suurin piirtein samana ja hyvin ja huonosti -vastausten osuudet ovat lähes tasavahvat. Niinpä tulkinta voisikin olla se, että vaikeassa asiassa vastaaminen menee arvaamiseksi. Ehkä liian vaikeita asioita ei kansalaisilta kannata kysyä!

Eri väestöryhmät kokevat ja mieltävät kyberturvallisuuden tai sen puutteet yllättävän samaan tapaan. Jostain syystä tietoturva-asiat ovat ihmisten mielissä politisoituneet ja niinpä poliittinen kanta on selvin näkemyksiä erotteleva tekijä. Yli puolet ihmisistä suhtautuu tietojärjestelmien tietojen keräämiseen torjuvasti ja viranomaisilta odotetaan ohjeistusta tietoturva-asioissa.

Ihmisillä on aina ollut pelon kohteita tai pelättäviä paikkoja. Joskus se oli oman perhe- tai heimoyhteisön ulkopuolella ollut pimeä metsä. Joskus se on ollut avaruus, jossa uhkana ovat maan ulkopuoliset eliöt. Kun elinpiirit laajenevat ja uudeksi lähimaailmaksi tulee digitalisoitu kokemusmaailma, ovatkin uutena ongelmana algoritmit ja pelkona oman identiteetin menettäminen. Turvallisuuden tunne pakenee niin kuin toive ikuisesta elämästä, mutta käytännössä ainakin turvallisuudesta vastaavien viranomaisten kannalta asiat ovat hyvin niin kauan kuin ihmiset ainakin keskimäärin tai suurin piirtein noudattavat turvallisuudesta annettuja ohjeita eivätkä mene paniikkiin.

Paniikinomainen pakenemisreaktio nyky-yhteiskunnassa voi saada muotoja ja toteutustapoja, joita ei ole koskaan aikaisemmin nähty. Vuoden 2015 pakolaisvirrassa oli eräs huomionarvoinen piirre: pakolaisilla oli turvanaan älypuhelimet. Sen turvin he uskalsivat lähteä tuhansien kilometrien päähän vieraisiin oloihin – ehkä pohjattomien lupausten huijaamina mutta kuitenkin ilman muita turvajärjestelyjä. Älypuhelimen kautta voi pitää yhteyttä omaan perheeseen, saada ohjeita vaikkapa pakoreittejä varten ja siirtää myös rahaa.

 

Tutkimuksessa oli 1002 vastaajaa ja tiedot on kerätty 9.-14.3.2018 Kantar TNS:n nettipaneelissa. Näyte edustaa yli 15-vuotiaita suomalaisia Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Lisätiedot: ST Risto Sinkko, r.sinkko(at)kolumbus.fi, 050-62282