Propagandan historiaa on kirjoitettu antiikista lähtien ja tehty aina. Tarinoiden ja väitteiden voimalla kansat ovat menneet kuolemaansa kohti niin kauan kuin on sodittukin. Valta ja vallanpitäjät ovat tarvinneet perustelunsa, ja propagandalla on viety ihmisten mieliä haluttuun suuntaan. Totuudella ei ole ollut itseisarvoa, kun johto on puhunut kansalle. Adolf Hitler ja Joseph Goebbels kirjoittivat, millaista propagandaa tulee tehdä. Yksinkertaisia viestejä yksinkertaisille massoille.

Sota-ajan propagandistit epäonnistuivat useasti sen takia, etteivät he tunteneet yleisöään tai teknisesti saa-vuttaneet sitä. Kun esimerkiksi suomalaiset pitivät yllä mielialoja kotirintamalla tai huutelivat vanjoja loikkaamaan, niin tiedot kohdeyleisöistä ja niiden saavutettavuus olivat aivan erilaisia. Viestejä uskotaan helpommin, kun ne sopivat aiempaan ajatteluun, minä ja maailmankuvaan. Viesti ja aiemmin koettu tukevat toinen toisi-aan. Vaikutus on tehokkaampi, kun vastaanottajan informaatioympäristössä vaikuttavat muutkin osatekijät ovat yhteyksissä toisiinsa.

Myönteinen ja uskottava narratiivi vahvistaa kansakunnan henkistä kriisinkestävyyttä. Sanojen ja tekojen tulee kuitenkin pitää mahdollisimman paljon yhtä. Tämä periaate painottaa sitä, että organisaatioiden jokainen toimija on viestijä – joko sanoillaan tai teoillaan. ”Jos et ole varma, kerro totuus.” – Mark Twain

Lue koko artikkeli tästä linkistä.