Suomen itsenäistymisen satavuotisjuhlavuotta on vietetty hyvin monipuolisin, arvokkain juhlallisuuksin, jopa riemukkaasti. Tämän vuoden alun satavuotismuistelot ovat vähemmän riemukkaita, mutta nekin ovat välttämättömiä suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuoden 1918 kapina, vapaussota ja sen jälkiselvittelyt herättävät edelleen tunteita ja keskustelua. Niin valtionjohto kuin tutkijatkin ovat kehottaneet erilaisten näkökulmien sallimiseen ja objektiivisuuteen.

Sodalle annetuista lukuisista nimistä saa viitekehyksestä riippuen käyttää mitä hyvänsä, mielellään toki perustellusti. Yleistermi sisällissota on hyväksytty erityisesti tutkijapiireissä neutraaliksi ja tapahtumia kuvaavaksi sodan nimeksi. Vapaussodastakin saa jälleen puhua. Ajallinen etäisyys mahdollistaa termin ymmärtämisen voittajien historiankirjoitusta syvällisemmin. Hiljattain esitetty tulkinta, jonka mukaan vapaus oli molempien kansallisten osapuolien tavoitteena, on saanut laajaa hyväksyntää.

Historiallisten ja sotataidollisten artikkelien ohessa lehdessä avataan myös näkökulmia tähän päivään ja tulevaisuuteenkin. Nykypäivän sisällissotakeskustelua käydään edelleen sosiaalisessa mediassa. Voimakkaidenkin argumenttien perusteeksi näyttää riittävän väite siitä, että vapaussodasta on vaiettu tai ettei asiaa ole tutkittu riittävästi. Tutkijoiden mukaan väitteelle ei ole katetta. Viime vuosikymmeninä tehty tutkimus on tuottanut huomattavan määrän uutta tietoa, jos sitä vain halutaan käyttää. Jatkotutkimukselle toki on edelleen tarvetta.

Lue koko pääkirjoitus tästä linkistä