Uusimmassa numerossa

 
facebook 0420copy       twitter-bird-blue-on-white

Kari Nisula: Voiko sotimaan oppia ilman hikeä ja kipua?

Kuluvan vuoden aikana Puolustusvoimissa laajennetaan virtuaalikoulutusympäristöjen käyttöönottoa. Panssariprikaatissa niitä on käytetty muiden simulaattorien ohessa jo vuodesta 2004 lähtien.

Virtuaalisimulaattorissa taistelukentän toimintoja mallinnetaan tietokoneohjelmalla. Koulutettava ohjaa tietokoneen avulla esimerkiksi ihmistä, ajoneuvoa, helikopteria, panssarivaunua, asetta sekä tulenkäyttöä. Osan järjestelmän toiminnoista voi jättää tietokoneen keinoälyn ohjattavaksi, jolloin voidaan keskittyä esimerkiksi ryhmän taistelun johtamiseen rakennetulla alueella. Tietokoneet on sijoitettu luokkatilaan, jossa kouluttaja kouluttaa, havainnoi ja ohjaa oppimistapahtumaa omalla työasemallaan.

Virtuaaliympäristön etuna on se, että joukot ja aseet on helppo palauttaa lähtökohtatilanteeseen ja aloittaa harjoite uudelleen. Harjoitusten keskeyttäminen ja jatkaminen on helppoa, eivätkä kustannukset kasva, vaikka suorituksia uusitaan monta kertaa. Perinteistä äksiisi­ eli toistokoulutusta on helppo antaa virtuaaliympäristössä.

Simulaattoreilla voidaan harjoitella ilman rauhan ajan varomääräysten rajoitteita, joten tulenkäyttö on toden­ mukaisempaa. Se tappaa sekä vihollista että omia joukkoja, eivätkä ampumatarvikkeet maksa mitään. Virtuaaliharjoittelu ei aiheuta todellisia henkilö­, kalusto tai ympäristövaurioita.

Simulaattoreilla ei voi korvata oikeilla joukoilla ja välineillä saavutettavaa harjaantumista. On selvää, että virtuaaliympäristö ei ainakaan vielä sovellu kaikkeen koulutukseen. Virtuaalisesti on turha yrittää tehdä mitään sellaista, minkä voi paremmin ja tehokkaammin tehdä oikeasti. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi aseenkäsittely, liikuntakoulutus tai vaikkapa sulkeisjärjestyksen harjoittelu.

Lue koko artikkeli  tästä.